Sara Hildénin Taidemuseo
Sijainti Finlaysonin alue, Tampere
Hehku
Sara Hildénin taidemuseon yleinen arkkitehtuurikilpailu. Sijoitus: yläluokka.
Lähestyttäessä Finlaysonin aluetta voi havaita valkoisena hehkuvan leijuvan kappaleen. Se hohtaa lämpöistä valoa ympäristöön eleettömän kirkkaasta lasisesta alaosasta, keskiosan porrasaulasta sekä yläosan valkoisen ja läpikuultavan pinnan kautta.
Uusi rakennus täydentää korttelin puuttuvan kulman jatkuen olemassa olevien rakennusten julkisivupinnoista. Katon peittää maksaruoho yhdistäen rakennuksen Finlaysonin palatsin puistoon. Rakennuksen lähtökohtana on maksimaalinen elämyksellisyys ja toimivuus mahdollisimman minimalistisessa ulkoasussa.
Museolle saavutaan etelän puoleisella aukiolla olevan ”Taidetorin” läpi. Siinä voidaan järjestää näyttelyitä tai tapahtumia ja siihen on suora yhteys hissillä ja portaalla maanalaisesta pysäköinnistä. Taidetori ulottuu rakennuksen alle, jossa on museon pääsisäänkäynti, ja josta on näkymät kaikkialle ympäristöön. Sisäänkäynnillä on vesiallas suihkulähteineen, joka heijastavan alakaton kautta saa koko tilan elämään.
Sisään kuljetaan hengettömän lasiseinän lävitse. Kirkas lasi ja lasipilarit korostavat ulko- ja sisätilan yhteenliittymistä. Sisään tultaessa aukeaa näkymä ylös korkeaan, ylhäältä valaistuun tilaan ja sen keskellä olevaan veistokselliseen portaikkoon. Sen kautta kuljetaan ylemmissä kerroksissa oleviin näyttelytiloihin. Suuret näyttelytilat voidaan jakaa siirrettävillä seinillä eri tavoin, jolloin kulkeminen tiloissa voidaan suunnitella täysin vapaasti näyttelyn ehdoilla. Tilat on mahdollista muuttaa helposti täysin luonnonvalottomiksi, joten kaikki näyttelytilat soveltuvat myös median esittämiseen. Porrasaulan yhteydessä on näyttelytilaa veistoksille, seinälle saadaan suuri maalaus tai kattoon voidaan ripustaa tilassa leijuva teos. Portaikosta avautuu näkymiä sekä pohjoiseen että etelään, mikä luo näköyhteyden Finlaysonin palatsin ja entisen tehtaan pääkonttorin välille.
Valkoinen väri juontaa juurensa ympäristön tärkeistä vaaleista rakennuksista. Rakennuksen päämateriaalina on lasi, jonka läpi näkee sisältä ulos, mutta ulkoa vain kuultaa sisälle päin. Rakennuksen julkisivupinnassa voidaan esittää mediateoksia, joita voidaan jatkaa leijuvan kappaleen alapintaan museon sisäänkäynnille asti. Lasikaton kautta päivänvalo leikittelee veistoksellisessa portaikossa ja sisältä hehkuu valoa pimeälle taivaalle.
